Luomisen paradoksi alkaa siitä, että sielu on kaikkivoipa osa jumalaa, mutta on unohtanut sen.
The paradox of being human is the fact that we don't realise that we are creators.
Sielu on jakanut luomisvoimansa useaan todellisuuteen, jossa se ylläpitää energiansa luomista. Maanpäälle inkarnoituneet sielut kanssaluovat maailman tapahtumia. Kehossa koemme tunteiden ja ajatusten luomia todellisuuksia. Hallitsemme kaaosta, joka syntyy luomisen seurauksena.
KAAOS
Suhteessa toiseen luojaan valomme luo kaaosta tai rauhaa, kohtaamalla oma luomisen tila, kaaos voi hiljentyä ilmentymään mitä kauniimpia tiloja - toisen ihmisen kaaos saa mahdollisuuden muuntua polariteetin kautta ja tyyntyä rakkaudeksi. Sama tapahtuu ihmisen sisällä eri elämien yhteyspisteessä. Omat olemuspuolet luovat maailmaan rauhaa tai kaaosta. Siten vastaus elämään löytyy aina itsemme sisältä.
