Naamio on todellinen sellaiselle, joka etsii tietoisuutta todellisesta itsestä. Ihminen rakentaa kilpeä kaiken sellaisen eteen itsessä, jossa on negatiivisia kokemuksia tai muistoja niistä. Haavoittunut ihminen on suojassa koko maailmalta.
Mutta hän on suojassa myös kehitykseltä, parantumiselta ja näkyvyydeltä. Hän on suojassa itseltäänkin, koska pelko ohjaa käytöstä. Pelon ohjaus voi toimia eritasoisina haluina. Pelokas ihminen tiedostaa, että hänessä puuttuu jotakin. Sitä pyritään täyttämään erilaisilla addiktioilla ja tarpeilla. Pelko voi ohjata miellyttämiseen, omien voimien yliarvioimiseen, vetäytymiseen tai erakoitumiseen.
Kilteistä empaattisista tytöistä tulee helposti näkymättömiä ja he kehittävät itselleen roolin ja naamion, jonka taakse voi mennä piiloon. Sisäinen lapsi luo ympärilleen oman turvaverkon, jonka takaa tarkastella maailmaa. Usein epätodesti, koska päälle päin näkyy sellainen naamio, joka estää mahdollisuuden oman persoonan todelliseen näyttämiseen. Siten elämästä tulee teatteri, jonka päänäyttelijällä on paha olla.
Lapsuuden haasteet luovat yhdenlaisen käytösmallin, joka voi estää elämästä itselleen todesti. Paraneminen voi alkaa siinä vaiheessa, kun myöntää omaavansa panssarin, jonka läpi maailma on oppinut tunnistamaan sinut. Se on myös luonut sellaisia toimintamalleja, jotka ovat sinulle epäterveitä. Ne näännyttävät, eristävät ja luovat vihaa.
Naamion takaa paljastuu usein herkkä, intuitiivinen ja rakastettava persoona. Ja juuri näiden ominaisuuksiensa vuoksi on täytynyt rakentaa suojamuuri. Naamioita esiintyy sekä miehillä, että naisilla. Mitä herkempi mies, sen vakuuttavampi ulkokuori. Raskaiden korujen tai karun ulkokuoren takaa löytyy usein välittävä ja tietoinen sydän.
Pelko ohjaa käytöstä, koska se on puolustus ja suojamekanismi. Käytösmallin purkamiseen herää usein tarve siinä vaiheessa, kun oma ahdistus tai elämässä koetut hankaluudet kasvavat sellaisiin mittasuhteisiin, että itsekin ymmärtää, että voidakseen paremmin jotain on tehtävä. Saattaa silti olla hankalaa kohdata pelon haasteita yksin. Pelkojen purkautuessa painajaiset lisääntyvät ja mahdollinen muuttuu mahdottomaksi.
Voi olla vaikea toimia sosiaalisesti tai tulla nähdyksi millään elämän alueella. Mutta tila on kuitenkin muutettavissa, sillä mikään tunne ei ole ikuinen. Tämäkin menee ohi, ja sen ymmärtäminen on ensimmäinen aste.
Pelko ei välttämättä synny siitä, että on tarvinnut pelätä jossakin elämänsä vaiheessa. Pelko voi syntyä siitä, että ei ole saanut olla näkyvä, eikä valita itselleen sopivia valintoja. Silloin elämänhallinnan voima katoaa, eikä tietoisuus kasva.
Mitä on tietoisuus ja miten sitä voi kasvattaa?
Tietoisuuden kasvaminen vaatii itsen tarkastelua rehellisesti. Usein toisten ihmisten kautta, mutta myös alitajunnan kytkösten purkamisen kautta. Alitajunta kun on ohjelmoitu, joko yhteiskunnallisten, perheen tai läheisten kautta koettujen kokemusten luomilla säännöillä, siitä mikä on turvallista. Jos lapsuudessa ei omaa voimaa ole saanut toteuttaa, kasvaa aikuiseksi epävarma, ohjailtavissa oleva yksilö, jonka voi olla vaikea kuulla omaa sisäistä ääntään ja antaa sille tilaa, niin että voi aina valita tilanteissa itselleen oikein.
Tietoisuus on omaa voimaa ja sen toteuttamista, parhaimmillaan niin että luo itselleen ja muille parhaaksi.
Miellyttäminen on toinen pelon muoto. Miellyttäjä pyrkii itsensä kustannuksella luomaan rauhaa, ja siten tilaa itselleen piiloutua. Konfliktin pelossa hyväksytään mitä tahansa, ja häntä voi kohdella miten tahansa. Sisäisesti miellyttäjä kärsii ja piiloutuu.
Tietoisuutta vahvistetaan sillä, että tilanteessa, jossa toimisi tietytyllä tavalla valitsee toisin. Ensimmäiset kokemukset pelon kohtaamiseen ovat pysäyttäviä, eikä pelkoa voi voittaa menemättä sitä kohti. Sosiaalisten tilanteiden kasvattamisella tietoisesti voi irtautua epäterveistä käytösmalleista. Itse opin lapsuudessa antamaan tilaa muille, otin aina ruuan viimeisenä, missä tahansa tilanteessa, ja usein jäin jopa ilmankin. Ensin opin ajattelemaan etten tarvitse kaikkea. Sitten opin ajattelemaan etten tarvitse mitään. Tämä johtaa helposti oman arvon mitätöimiseen kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Kun tietoisuus itsestä kasvaa, ymmärtää missä toimii itseään kohtaan väärin. Ainut maailman asia, johon luomiskykymme ulottuu täysin on itse. Kun ympäröivä maailma herättelee näkemään mitä omassa elämässä on pielessä, niin tiedostamisen jälkeen alkaa paraneminen.
Tämän yhteiskunnan heijaste on pelko sen monissa muodoissa. Vaatimaton näkymätön kansa seuraa sitä ääntä, joka koviten huutaa, uskaltamatta tehdä päätöksiä itsenäisesti. Minä ajattelin iso-vanhemmistani ( vaikken sotaa kannatakaan ) ylpeästi, he taistelivat meille oman maan, itsenäisyyden ja tämän tilan, jossa minä saan huolehtia omasta tietoisuudestani ja sen kasvusta. Taistelivatko he turhaan, jos nyt annamme kaiken pois? Jotakin tervettä siinä on, että osaa sanoa EI.
Missä ovat sinun pelkosi?
Käy kurkkaamassa meditaatio, siellä voit vapautua alitajunnan siteistä, jotka pitävät sinua vielä paikallaan. Pelko on salavala kaveri, joskus se ei näyttäydy vaikka sitä etsisit. Alitajunta sitä vastoin tietää kaiken sinusta. Se on dataa, jonka vain sinä itse voit muuttaa tietoisesti päättämällä elää toisin.
