YHTEYS SĂ„ILYY ETĂ„ISYYKSIENKIN TAKAA
Kun surun aallot pyyhkivät yli,Â
ei voi kuin antautua niiden imulle.Â
Matkata takaisin yhteisiin hetkiin.
Ymmärtämään niiden tarkoitusta elämästä.
Kuolema sinnittelee portilla,Â
odottaen hetkeään katkaista
kaikki turhanpäiväinen.
Palauttaen olennaisen sielun ytimeen,Â
Sieltä nousee uusi aamu ja tarkoitus,
jonka rakkaalleni,
jälkeen jääneelle jaan.Â
Ymmärrätkö?
